Ihanaa, kun vihdoinkin on taas aurinkoa ja lämpöä. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että mielestäni näissä päivissä ei ole ollut sitä samanlaista hohtoa kuin oli niissä kesän ensimmäisissä hellepäivissä, jolloin vain kiisi tukka putkella ulkona yrittäen ottaa kaiken irti valosta ja auringonpaisteesta :) Nyt lähinnä tyytyy toteamaan, että johan oli aikakin helteiden tulla.

Maanantaille aikomani intervallilenkki toteutui vasta eilen eli tiistaina. Pääasia kaiketi että ylipäänsä toteutui. Kymmenen minuutin vetoa minuutin palautuksin ja oli juuri niin kamalaa kuin etukäteen pelkäsinkin. Viimeiset vedot olivat varmasti jo aika säälittävän näköisiäkin. Tuli taas huomattua, että intervallilenkit ovat hyvä tapa liikkua silloin, kun aika meinaa olla kortilla: Tuohonkaan lenkkiin ei mennyt kuin se  puolituntinen lyhyine verryttelyineen ja venyttelyineen ja silti tunsi ottaneensa itsestään mehut tehokkaasti irti. Eli tässä tullaan taas siihen, että ajanpuute on maailman huonoin selitys liikkumattomuudelle. Puolituntinen irtoaa päivästä koska vaan. Eilinen olikin liikunnallisesti mukavan aktiivinen päivä, kun vielä iltasella innostuimme lähtemään tenniskentälle palloa lätkimään. Siihen päälle vielä sauna ja sitten jo uni maittoikin.

Seuraava lenkkini olisikin sitten kevyt peruslenkki. Se tuntuukin varmasti kevyeltä intervallien jälkeen :) Pitää tosin vähän tässä odotella, että pohkeeni lähtevät aukeamaan tuosta pahimmasta jumituksesta. Venyttelyyn pitäisi panostaa enemmän.